Definición y significado de D-vitamiini

Wikipedia

D-vitamiini on yksi ihmisen tarvitsemista rasvaliukoisista vitamiineista. D-vitamiinin muotoja ovat kolekalsiferoli (D₃ eli C₂₇H₄₄O) ja ergokalsiferoli (D₂ eli C₂₈H₄₄O). Ihminen pystyy itsekin tuottamaan D-vitamiinia riittävässä auringonvalossa UVB-säteilyn vaikutuksesta.

D-vitamiini on steroidihormoni, jonka esimuotoa muodostuu ihossa tai saadaan ruoasta. D-vitamiinin vaikutukset välittyvät vitamiinireseptorin (VDR) kautta. Reseptoreita on kaikissa soluissa keskushermosto mukaan lukien. Useat kliiniset ja kokeelliset tulokset osoittavat D-vitamiinin vaikuttavan aivojen toimintaan.

Vaikutus elimistössä

D3- ja D2-vitamiinin esiasteet (prekursorit) hydroksyloituvat maksassa ja munuaisissa muodostaen 25-hydroksivitamiini D:tä (25(OH)D), joka on D-vitamiinin ei-aktiivinen ’varastomuoto’ sekä biologisesti aktiivista 1,25-dihydroksivitamiini D:tä (1,25(OH)2D). D-vitamiini vaikuttaa fosforin ja kalsiumin aineenvaihduntaan hormonin tavoin. Sen tehtävä on pitää veren kalsium- ja fosfaattipitoisuudet oikeina parantamalla niiden imeytymistä ja auttamalla kalsiumia kiinnittymään luustoon.

D-vitamiinin puute aiheuttaa lapsilla riisitautia ja aikuisilla osteomalasiaa eli luun pehmenemistä. D-vitamiinin lievä ja pitkään kestävä liian vähäinen saanti heikentää kalsiumin imeytymistä, mikä edesauttaa osteoporoosia.

Uusia terveysvaikutustutkimuksia

D-vitamiinin riittävä saanti on yhdistetty perinteisesti kalsiumin ja luuston aineenvaihduntaan, mutta viimeaikaiset tutkimukset osoittavat D-vitamiinilla olevan laajempia vaikutuksia terveyteen: sydän- ja verisuonitaudit^[1], syöpätaudit, MS-tauti, fibromyalgia, reumataudit, metabolinen oireyhtymä^[2] ja tyypin 2 diabetes ym.^[3][4]. Veren korkea D-vitamiinipitoisuus, etenkin alle 20-vuotiaana, voi vähentää 70 % MS-taudin riskiä verrattuna pieneen veren D-vitamiinipitoisuuteen^[5]. Harvardin yliopiston tutkijat analysoivat veren D-vitamiinin määrän 257 henkilöltä, joille oli asetettu MS-diagnoosi vuosina 1992–2004. Korkea D-vitamiinipitoisuus osoittautui suojaavaksi tekijäksi.

D-vitamiini voi vähentää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen^[6]. Kansanterveyslaitoksen tutkijat seurasivat 17 vuotta noin 4000 suomalaisen naisen ja miehen terveydentilaa. Niillä henkilöillä, joiden veressä oli eniten D-vitamiinia, oli 40 % pienempi sairastumisriski verrattuna niihin, joiden veressä vitamiinia oli vähiten.

Maailman terveysjärjestön (WHO:n) syöväntutkimuslaitos IARC Lyonissa analysoi 18 suurta D-vitamiinitutkimusta, joihin oli osallistunut 57 311 ihmistä^[7]. Heidän terveydentilaansa oli seurattu lähes kuusi vuotta. Sinä aikana 4 777 heistä kuoli. D-vitamiinia ravintolisänä käyttäneiden kuolleisuus oli kahdeksan prosenttia pienempi kuin muiden. D-vitamiinilisän päiväannos vaihteli 7,5:stä 50 µg:aan; keskimäärin se oli 14 µg. D-vitamiinilisää käyttävien ihmisten veressä oli 1,5–5,2 kertaa enemmän tätä vitamiinia kuin muilla^[8].

Lontoon King’s Collegessa tehdyn tutkimuksen mukaan D-vitamiini lisää keuhkoissa tulehdusta vaimentavan tulehdussytokiinin, interleukiini 10:n (IL10:n) tuotantoa. Silloin astman oireet vähenevät, jopa sellaisilla potilailla, joihin kortisoni (deksametasoni) ei ole tehonnut^[9]. IL10 on geeni, joka koodaa pääasiassa monosyyttien – ja jossakin määrin T-lymfosyyttien – tuottamaa valkuaisainetta. Tällä sytokiinilla on monimuotoisia (pleiotrooppisia) vaikutuksia immuunijärjestelmän toiminnassa ja erityisesti tulehduksen vaimennuksessa. Astmapotilaan keuhkoissa vallitsee yhtäältä IL10:n puutetta ja toisaalta IL1:n ja IL8:n ylituotantoa, mikä lisää tulehdusta^[10]. D-vitamiinin käyttö vähentää myös astmasumutteiden aiheuttamaa luukadon riskiä. Runsas D-vitamiinin saanti vähentää myös kalsiumin tarvetta; kalkkia ei silloin välttämättä tarvittane edes suositeltua 800 mg/vrk. ^[11]

Vanhusten D-vitamiinin puute on yleistä, ja se saattaa lisätä ennenaikaisen laitoshoidon tarvetta.^[12]

Tarve ja saanti pohjoisessa

Tropiikissa D-vitamiinin puutetta ei käytännössä esiinny, koska auringonvaloa on runsaasti kaikkina vuodenaikoina. Auringosta tuleva UVB-säteily muuttaa ihon 7-dehydrokolesterolia D₃-vitamiinin esiasteeksi. 15 minuutin viettäminen auringossa kolmesti viikossa riittää D-vitamiinin saamiseksi. Suomessakin auringonvalo on kesällä merkittävin D-vitamiinin lähde, mutta talvella Suomessa ei ole mahdollista saada riittävästi UV-säteilyä D-vitamiin tarpeen tyydyttämiseksi. Kesälläkin D-vitamiinin saanti jää usein puutteelliseksi, jos henkilö ei oleskele paria kertaa viikossa noin 15-30 minuuttia ulkona auringon ollessa korkeimmillaan.^[13] Aurinko on keskikesällä korkeimmillaan Suomessa noin kello 13.20.^[14]

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan päivittäinen saantisuositus alle 3-vuotiaille lapsille on 10 µg ja aikuisille 7,5 µg. Määrää nostettiin vuoden 2005 alusta suomalaisten jatkuvan D-vitamiinipuutoksen takia. Lisäksi monille erityisryhmille suositellaan D-vitamiinivalmisteiden käyttöä. ^{[15] [16]} Tutkimusten mukaan suositus tulisi nostaa 25  µg (1000 IU) tasolle. Yhdysvalloissa ^[17] 250  µg (10,000 IU) päiväannosta pidetään vielä turvallisena useimmille ihmisille.^[18] Suomalaiset ovat perinteisesti saaneet 90 % ravinnon D-vitamiinista kalasta ja kalatuotteista sekä ravintorasvoista. Kasviksissa ei ole D-vitamiinia, paitsi D-vitamiinilla rikastetuissa ravintorasvoissa. Suomalaiset metsäsienet sisältävät kuitenkin jonkin verran D-vitamiinia.^[19] Koska D-vitamiinista kuitenkin on yleisesti ollut puutetta, on saannin turvaamiseksi jo kauan käytetty myös erilaisia lääkevalmisteita ja lisäravinteita kuten kalanmaksaöljyä.

D-vitamiinin saanti on keskimäärin naisilla 5,2 µg/vrk ja miehillä 7,1 µg/vrk, mikä on liian niukkaa. Naisilla ravintoainevalmisteiden käyttö parantaa tilannetta jonkin verran. Suomalaiset saavat D-vitamiinia eniten kalaruoista, maitovalmisteista ja levitteistä. ^[20]

Koska D-vitamiinin saanti ravinnosta on ollut niukkaa, on maitoihin ja muihin nestemäisiin maitovalmisteisiin vuodesta 2003 lähtien lisätty merkittävästi D-vitamiinia. Tämä on nostanut suomalaisten D-vitamiininsaannin liki kaksinkertaiseksi verrattuna aikaisempaan tilanteeseen. Silti edelleen noin 20 prosentilla suomalaisista esiintyy D-vitamiininpuuutosta^[21].D-vitamiinia ei lisätä luomumaitoon eikä eräisiin piimävalmisteisiin.^[22]

Veriseerumin 25-hydroksivitamiini D −pitoisuuden tulisi olla yli 30 nanogrammaa millilitrassa.^{kenen mukaan?}

D-vitamiinilisäsuosituksia

Sosiaali- ja terveysministeriön ravitsemusopas suosittelee kaikille raskaana oleville D-vitamiinilisää 10 μg/päivä lokakuun alusta maaliskuun loppuun.^[23] Sosiaali- ja terveysministeriö suosittelee kaikille alle 15-vuotiaille muun ravinnon koostumuksen mukaan vaihtelevaa D-vitamiinilisää 5–10 µg ympäri vuoden tai lokakuun alusta maaliskuun loppuun. ^[24]. Viethin mukaan ihmisen optimaalinen tarve on kuitenkin todennäköisesti 25–30 µg/vrk ^[25]. Smithin yms. mukaan taas suositeltu päiväannos on enemmän, pikeminkin noin 50 µg/vrk ^[26]. Antti Aron mukaan aikuinen ihminen voi nauttia jatkuvasti D-vitamiinia 100 µg/vrk ja lapsi 25 µg/vrk. Amerikkalaisen ja kanadalaisen arvion mukaan aikuiselle turvallinen päiväannos (Tolerable Upper Intake Level) jatkuvassa käytössä on peräti 250 µg^[18]. Kerta-annoksena 2,5 mg (2500 µg) on turvallinen ja se voi antaa suojaa muun muassa tuberkuloosia vastaan^[27][28]. Sen sijaan valtion ravitsemusneuvottelukunta määrittelee suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi aikuiselle 50 µg/vrk.^[15] Myös Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) on määritellyt suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi (Tolerable upper intake level) aikuiselle 50 µg/vrk^[29].

Lähteet

• Leena Peltosaari, Hilkka Raukola: Ravitsemustieto. Otava 1995. ISBN 951-1-13655-0

Viitteet

1. ↑ Wang TJ, Pencina MJ, S.L. Booth SL et al. Vitamin D Deficiency and Risk of Cardiovascular Disease. Circulation January 2008, doi:10.1161/CIRCULATIONAHA.107.706127
2. ↑ Botella-Carretero JI, Alvarez-Blasco F, Villafruela JJ et al. Vitamin D deficiency is associated with the metabolic syndrome in morbid obesity. Clinical Nutrition 2007;26(5):573-80 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17624643?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum
3. ↑ Antti Aro. D-vitamiini – monivaikutteinen hormoni. Duodecim 2005;121:1749–54
4. ↑ Heaney RP. Nutrition, chronic disease, and the problem of proof. Editorial. American Journal of Clinical Nutrition 2006;84(3(471-472) http://www.ajcn.org/cgi/reprint/84/3/471
5. ↑ Munger K, Levin LI, Hollis BW et al. Serum 25-Hydroxyvitamin D Levels and Risk of Multiple Sclerosis JAMA. 2006;296:2832-2838 http://jama.ama-assn.org/cgi/content/abstract/296/23/2832?lookupType=volpage&vol=296&fp=2832&view=short
6. ↑ Mattila C, Knekt P, Männistö S, et al. Serum 25-Hydroxyvitamin D Concentration and Subsequent Risk of Type 2 Diabetes Diabetes Care 30: 2569-2570 http://care.diabetesjournals.org/cgi/content/extract/30/10/2569
7. ↑ Autier, P, Gandini S. Vitamin D Supplementation and Total Mortality: A Meta-analysis of Randomized Controlled Trials. Arch Intern Med. 2007;167:1730-1737
8. ↑ Giovannucci E. Can Vitamin D Reduce Total Mortality? Editorial. Arch Intern Med. 2007;167:1709-1710
9. ↑ Xystrakis 1, Kusumakar S, Boswell S et al. Reversing the defective induction of IL-10-secreting regulatory T cells in glucocorticoid-resistant asthma patients. J. Clin. Invest., doi: 10.1172/JCI21759 Published Online December 8, 2005
10. ↑ Jussi Karjalainen. Genetic and environmental influence of asthma and related phenotypes. The effect of profession and inflammatory cytogene genes IL1A, IL1B and IL10. Väitöskirja 2003. http://acta.uta.fi/pdf/951-44-5667-X.pdf
11. ↑ Steingrimsdottir L, Gunnarsson O, Indridason OS, et al. Relationship Between Serum Parathyroid Hormone Levels, Vitamin D Sufficiency, and Calcium Intake JAMA. 2005;294:2336-2341 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=15225842
12. ↑ Visser M, Deeg DJH, Puts MTE, et al. Low serum concentrations of 25-hydroxyvitamin D in older persons and the risk of nursing home admission. American Journal of Clinical Nutrition 2006;84(3) 616-622
13. ↑ http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2009/05/suomalaisilla_pulaa_d-vitamiinista_kesallakin_735033.html
14. ↑ http://www.timeanddate.com/worldclock/astronomy.html?n=101&month=6&year=2009&obj=sun&afl=-11&day=1
15. ↑ ^{15,0 15,1} Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Suomalaiset ravitsemussuositukset - ravinto ja liikunta tasapainoon. 2005. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Viitattu 10.10.2008.
16. ↑ Poliklinikka.fi - Tärkeä D-vitamiini Viitattu 10.2.2009.
17. ↑ Binkley N, Krueger D (September 2008). "[http://www.springerlink.com/content/yu455081334jw067/fulltext.pdf Evaluation and Correction ofLow Vitamin D Status]". Current Osteoporosis Reports 6 (3): 95-99. doi:10.1007/s11914-008-0017-5. 
18. ↑ ^{18,0 18,1} Hathcock JN, Shao A, Vieth R, Heaney R: Risk assessment for vitamin D Am J Clin Nutr 2007 85: 6-18 http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/85/1/6
19. ↑ http://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/ravitsemustieteen_perusteet/01_rss_rasvaliuk.shtml
20. ↑ Paturi, M Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P (toim.): Finravinto 2007 -tutkimus 2008. Kansanterveyslaitos. Viitattu 10.10.2008.
21. ↑ Maistuuko suklaa parsakaalilla? HS 23.3.2009. Markku Saksa
22. ↑ Kansanterveyslaitos: D-vitamiinivalmisteiden uudet käyttösuositukset 2003. Kansanterveyslaitos. Viitattu 16.10.2008.
23. ↑ Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:11 - Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus
24. ↑ Sosiaali- ja terveysministeriö: D-vitamiinivalmisteiden käyttösuositus 8.10.2003
25. ↑ Vieth R. Why the optimal requirement for Vitamin D3 is probably much higher than what is officially recommended for adults. J Steroid Biochem Mol Biol. 2004;89-90(1-5):575-9. Review
26. ↑ Smith, Scott M, Gardner, Keri K, Locke, James, Zwart, Sara R. Vitamin D supplementation during Antarctic winter Am J Clin Nutr 2009 89: 1092-1098 http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/89/4/1092
27. ↑ Martineau AR, Wilkinson RJ, Wilkinson KA, et al. A Single Dose of Vitamin D Enhances Immunity to MycobacteriaAmerican Journal of Respiratory and Critical Care Medicine 2007;176, 208-213 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17463418?ordinalpos=10&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum
28. ↑ Martineau AR, Wilkinson RJ, Newton SR. IFN-gamma- and TNF-independent vitamin D-inducible human suppression of mycobacteria: the role of cathelicidin LL-37J Immunol. 2007;178(11):7190-8 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17513768?ordinalpos=9&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum
29. ↑ European Food Safety Authority (EFSA): Tolerable Upper Intake Levels For Vitamins And Minerals (en) 2006. EFSA. Viitattu 10.10.2008.

Aiheesta muualla

• Arno Forsius: D-vitamiinin puutos ja riisitauti, historiallinen katsaus aiheeseen
• Suomen lastenlääkäriyhdistyksen suositus 2002: Lasten D-vitamiinilisä (suositus suunnattu sosiaali- ja terveysministeriölle)
• Helistin: Tutkimus: D-vitamiinilisä tarpeellinen myös yli 3-vuotiaille
• D-vitamiinin lähteet. Fineli, KTL
• Ajankohtaista tietoa D-vitamiinista suomeksi
• Orion: D2- ja D3-vitamiinien erot

.