definición y significado de kääntäminen | sensagent.com


   Publicitad E▼


 » 
alemán árabe búlgaro checo chino coreano croata danés eslovaco esloveno español estonio farsi finlandés francés griego hebreo hindù húngaro indonesio inglés islandés italiano japonés letón lituano malgache neerlandés noruego polaco portugués rumano ruso serbio sueco tailandès turco vietnamita
alemán árabe búlgaro checo chino coreano croata danés eslovaco esloveno español estonio farsi finlandés francés griego hebreo hindù húngaro indonesio inglés islandés italiano japonés letón lituano malgache neerlandés noruego polaco portugués rumano ruso serbio sueco tailandès turco vietnamita

Definición y significado de kääntäminen

Definición

definición de kääntäminen (Wikipedia)

   Publicidad ▼

Sinónimos

Frases

   Publicidad ▼

Diccionario analógico

Wikipedia

Kääntäminen

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo puhutuista kielistä, artikkeli Ohjelmointikielen kääntäjä kertoo tietokoneohjelmien muuttamisesta ohjelmointikielestä tietokoneohjelmaksi
Kääntäjien suojeluspyhimys, Pyhä Hieronymus työssään, maalannut Domenico Ghirlandaio

Kääntäminen tarkoittaa viestin muuntamista kielestä toiseen, lähtökielisen viestin siirtämistä kohdekielelle. Kääntämisellä voidaan tarkoittaa joko yleisesti kaikkea tällaista viestintää tai pelkästään sen kirjallista muotoa eli tekstin kääntämistä, jolloin sen suullinen tai viittomakielinen vastine on tulkkaus.

Kirjoitetun viestinnän kääntämistä ammatikseen harjoittavaa kutsutaan nimikkeellä kääntäjä. Kuka tahansa saa kutsua itseään kääntäjäksi ja yrittää kääntää ammatikseen. Ammattitaitoinen kääntäminen on kuitenkin koulutusta vaativaa työtä ja kuka tahansa ei pysty toimittamaan hyvää laatua.

Tiettyyn kohdekieleen kääntämiselle voidaan muodostaa kielen nimestä johdettuja verbejä kuten suomentaa ja ruotsintaa. Jotkut kääntäjät myös suosivat kielistä johdettuja nimityksiä kuten suomentaja.

Kielten ja kulttuurien erilaisuudesta johtuen kääntäessä tehdään aina valintoja kotouttavan ja vieraannuttavan käännöstavan välillä. Valittaessa kotouttava kääntämistapa tehdään tekstistä tai sen osasta lukijalle hyvin ymmärrettävä esimerkiksi käyttämällä kotoisia ilmaisuja. Tällöin tekstin sisältö saattaa muuttua liiaksi. Valittaessa kotouttamisen vastakohta, vieraannuttava kääntämistapa, voidaan pyrkiä esimerkiksi ilmaisemaan mahdollisimman tarkasti kohdekulttuurille vieras ilmiö. Tällöin ilmaisut eivät kuitenkaan välttämättä vaikuta lukijasta idiomaattisilta vaan jättävät oudon vaikutelman. Yleensä kääntäessä haetaan kompromissia kahden eri kääntämistavan välillä. Tällöin pyritään riittävään kohdekielen normien vastaavuuteen, niin että merkitys säilyisi mahdollisimman muuttumattomana.

Käännöksen laatu on sekä kääntäjän että käännöksen tilaajan osaamisesta ja keskinäisestä ymmärryksestä kiinni. Joskus käännöksen tilaaja on täysin välinpitämätön laadun suhteen ja ostaa huonon käännöksen keneltä vain saa sellaisen halvimmalla. Kääntäjä ei vain käännä tekstiä vaan ajattelee myös kenelle ja mihin tarkoitukseen käännös tehdään. Joskus kääntämisen yhteydessä tehdään paljonkin sisällöllisiä muutoksia tekstiin. Alkuperäisen tekstin tarkoitus voi joskus olla eri kuin käännöksen, jolloin tekstiä joudutaan muokkaamaan reilustikin. Kaikki muutokset asiasisältöön ja tyyliin tulee tehdä yhteisymmärryksessä käännöksen tilaajan kanssa. Tämä vaatii myös käännöksen tilaajalta oikeaa kiinnostusta hyvän eli tarkoituksenmukaisen käännöksen saamiseen.

Sisällysluettelo

Historia

Varhaisin monikielinen viestintä on ollut tulkkausta, jota on varmasti harjoitettu pitkään myös esihistoriallisella ajalla. Jo tällöin tulkit lienevät avustaneet samanlaisissa tilanteissa kuin nykyään: rauhanneuvotteluissa, teknisen tiedon levityksessä, kaupankäynnissä ja kulttuurivaihdossa.[1] Varhaisin kirjallinen maininta tulkkauksesta on Egyptistä noin vuodelta 3000 eaa. Ensimmäiset maininnat kääntämisestä ovat Vanhan valtakunnan ajoilta 2000-luvulta eaa. Aleksanteri Suuren perustettua Aleksandrian kaupungin Välimeren etelärannalle piti asiakirjoja kääntää egyptin ja kreikan välillä. Tunnetuin egyptiläinen käännös on Rosettan kivi, jossa on sama teksti egyptiksi ja kreikaksi ja jonka avulla 1820-luvulla ratkaistiin hieroglyfien arvoitus.[2] Mesopotamiassa kääntämisen uskotaan alkaneen 1900-luvulla eaa, kun sumerilaisten kieltä piti kääntää Akkadissa puhutulle seemiläiselle kielelle; kuuluisa mesopotamialainen Gilgameš-eepos on yksi maailman vanhimmista käännetyistä teoksista. Foinikialaisten perustamassa monikielisessä Karthagon siirtokunnassa kääntäjille ja tulkeille oli jopa oma kastinsa. Raamatun, maailman käännetyimmän kirjan käännöshistoria ulottuu myös aikaan ennen ajanlaskumme alkua, kun juutalaiset käänsivät sen osia arameaksi ja myöhemmin Aleksandrian kreikankieliset juutalaiset koko Raamatun (Septuaginta). Juutalaiset pitivät tosin alkutekstissä piilevän pyhän Jumalan sanan kääntämistä ongelmallisena ja jokseenkin arveluttavana.[3]

Antiikki

Kääntäjien suojelupyhimys Hieronymus

Antiikin Kreikassa kääntämistä ei harjoitettu paljon, sillä kreikkalaisille muut kansat olivat barbaareja, joiden kielistä he eivät olleet kiinnostuneita. Rooman valtakunnassa sen sijaan käännettiin sitäkin enemmän latinaan juuri kreikan kielestä, ja käännöksillä onkin hyvin merkittävä osa Rooman kirjallisuudessa. Roomalaiset olivat kääntäjinäkin "valloittajia": he eivät aina kirjoittaneet käännökseen kääntäjän nimen lisäksi alkutekstin tekijää. Kääntämistä käytettiin myös välineenä vieraan kielen oppimisessa ja oman kielen taitojen lisäämisessä; monet tunnetut roomalaiset kirjailijat ovat myös kääntäneet. Ensimmäinen nimeltä tunnettu kääntäjä oli Homeroksen Odysseian kääntänyt Livius Andronicus. Paljon kääntäneen Ciceron teoksessa De optimo genere oratorum on uraauurtavia pohdintoja kääntämisestä, joista mullistavin oli nec verbo verbum ("ei sana sanalta").[4]

Raamatun Uuden testamentin neljää evankelistaa on luonnehdittu myös kääntäjiksi, sillä he kirjoittivat kreikaksi sen, mitä Jeesus oli sanonut arameaksi. Ensimmäiset kristilliset käännökset olivat varsin sanatarkkoja eivätkä aina laadultaan kehuttavia. Rooman kirkko tarvitsi kuitenkin vakuuttavan latinankielisen Raamatun käännöksen Euroopan valloitusta varten. Hieronymuksen vuosina 391-406 kääntämästä Vulgatasta tuli sellainen, ja se pysyi pitkään kirkon käytössä. Hieronymus seurasi Ciceron nec verbo verbum -periaatetta, mutta hän seurasi Ciceroa tarkemmin lähtötekstiä, koska se oli hänelle Jumalan puhetta, jonka "sanajärjestyskin on mysteeri". Silti hän joutui kovasti puolustelemaan yksittäisten sanojen kohdalla tekemiään pieniä poikkeamia. Hän ymmärsi, että eri kielissä tyyli pitää muotoilla eri tavoin, jottei käännetty teksti kuulostaisi oudolta. Katolinen kirkko julisti Hieronymuksen pyhimykseksi, ja hänestä tuli siten myös kääntäjien suojelupyhimys, jonka päivää vietetään kansainvälisenä kääntäjien päivänä.[5]

Keskiaika

Toledon kaupunki

Antiikin tekstit levisivät vähitellen myös itään. 700-luvulta lähtien arabit käänsivät paitsi sanskritinkielisiä, myös kreikankielisiä tekstejä, joista osa on säilynyt pelkästään arabialaisina käännöksinä. He käänsivät paljon tietokirjallisuutta, mutta eivät juuri lainkaan kaunokirjallisuutta, sillä uskonnollisten tekstien ja runouden kääntämistä he pitivät mahdottomana. Pienimpänä käännösyksikkönä he käyttivät kokonaista lausetta ja välttivät orjallista sanatarkkuutta. Tunnetuin arabikääntäjä oli Bagdadin Viisauden talossa toiminut Hunayn ibn Ishaq.[6]

Keskiajan Euroopassa kääntäminen vaikutti merkittävästi kansallisten kirjallisuuksien syntyyn ja kehitykseen. Kirjoitus- ja lukutaito oli lähinnä vain kirkonmiehillä, ja siksi kääntäminen oli aluksi kirkollisten tekstien kääntämistä latinasta kansankielille. Joillekin kielille oli kehitettävä ensin aakkoset: näin syntyi muun muassa glagoliittinen kirjaimisto kirkkoslaavia varten. Monesti kääntäjät olivat tekemisissä varsin kehittymättömän kirjakielen parissa, jolloin he toivat kieliinsä uusia vierasperäisiä lainasanoja. Esimerkiksi muinaisenglantilaiselle proosalle loivat perustan kuningas Alfred Suuri ja benediktiiniläismunkki Ælfric, jotka käännöksillään toivat latinankielisen kristillisen kirjallisuuden tavallisen kansan ulottuville.[7]

Kun espanjalaiset kuninkaat maureja karkottaessaan valtasivat takaisin Toledon kaupungin vuonna 1085, he pääsivät käsiksi suureen määrään arabiankielistä alkuperäistä ja käännettyä kirjallisuutta. Kaupungissa alkoi mittava ja järjestäytynyt käännöstyö, johon osallistui kääntäjiä monista eri maista, ja on jopa puhuttu "Toledon koulusta". Toledon käännöstoimintaa on pidetty Euroopan maallisen ja tieteellisen kääntämisen alkuna, vaikkakin kääntämistä harjoitettiin jonkin verran muuallakin. Toledon kääntäjät käänsivät eniten luonnontieteitä, antiikin filosofiaa sekä juutalaisten ja arabien uskonnollisia tekstejä. Käännöskielenä oli yleensä latina, joskus myös kastilia tai katalaani. Tekstit käännettiin usein hyvin sanatarkasti, minkä on epäilty johtuneen puutteellisesta arabian taidosta tai vähäisestä asiantuntemuksesta. Kun antiikin ja arabien kirjoitusten latinankieliset käännökset levisivät Espanjan kautta Eurooppaan, hallitsijat alkoivat tilata luostareilta niistä käännöksiä oman maan kielelle itseään ja hoviväkeään sivistääkseen.[8]

Renessanssi

Renessanssi oli yksi kääntämisen suurista aikakausista. Kansankielten asema voimistui, tiedettä alettiin kirjoittaa omalla kielellä latinan sijaan ja kirjapainotaidon keksiminen kasvatti käännösten määrää. Näkyvimmin kansankielten asiaa ajoi uskonpuhdistus. Jo 1300-luvulla oli piispa John Wycliffe vaatinut kansalle oikeutta lukea Raamattua omalla kielellään. Vuonna 1415 kerettiläisenä poltettu uskonpuhdistaja Jan Hus saarnasi omalla äidinkielellään. Uskonpuhdistajista merkittävin, Martti Luther, käänsi koko Raamatun saksaksi. Se ilmestyi kokonaisuudessaan vuonna 1534 ja loi perustan yhtenäiselle saksan kirjakielelle. Lutheria pidetään yhtenä suurimmista kääntäjistä. Hän korosti kääntämisessä kielen selkeyttä ja ymmärrettävyyttä, sillä hän ei halunnut kielen hämäryyden tai vierauden olla esteenä Raamatun sanoman ymmärtämiselle. Protestantit tekivät 1500-luvulla Raamatun käännöksiä myös muissa maissa, mutta Ranskassa ja Englannissa ne kohtasivat kiivasta vastustusta; englantiin kääntänyt William Tyndale joutui vastustajiensa käsiin, ja hänet poltettiin roviolla.[9]

Suomen historiallisesti merkittävin kääntäjä oli 1500-luvulla elänyt Mikael Agricola, josta tuli käännöstensä kautta suomen kirjakielen ja suomenkielisen kirjallisuuden isä. Agricola käänsi Raamatusta suomeksi koko Uuden testamentin sekä neljänneksen Vanhasta testamentista. Agricola käytti käännöstyössään Vulgataa, Lutherin saksannosta sekä kreikan- ja ruotsinkielisiä käännöksiä. Agricolan käännösten paikoittaisista virheistä ja kömpelyyksistä huolimatta monet hänen ratkaisuistaan näkyvät vielä uusimmankin Raamatun rakenteissa ja sanastossa: muun muassa "hengellinen", "omatunto" ja "väkivalta" ovat hänen luomiaan termejä. Agricola pani merkille, että käännöksissä on tehtävä siirtoja, lisäyksiä ja karsimista, ja kehotti käännöstensä kärkkäimpiä arvostelijoita kääntämään itse paremmin, jos taitavat. Maailmanlaajuisestakin näkökulmasta katsoen Agricola on harvinaisen merkittävä kääntäjä, koska hänellä on ollut niin suuri vaikutus Suomen kielelliseen ja kirjalliseen kulttuuriin.[10]

Renessanssin aikana kansankielien käyttö lisääntyi myös maallisessa kirjallisuudessa. Omakielisellä kirjallisuudella alkoi olla kysyntää ja siksi myös markkina-arvoa. Maallisia tekstejä käännettäessä pyrittiin pääasiassa selkeään ja ymmärrettävään esitystapaan, ja ajoittain tehtiin myös selvennyksiä ja korjailuja alkutekstiin. Käännösten taso oli vaihteleva; huonojen käännösten heikkoutena oli yleensä liian sanatarkka kääntämistapa, joka johtui kääntäjän osaamattomuudesta tai pedanttisuudesta. Merkittävin suomenkielinen maallinen käännös oli rahvaalle tärkeä kuningas Kristoferin maanlaki, jonka käänsivät Juhana-herttuan aloitteesta papit Jaakko Finno ja Ljungo Tuomaanpoika. Renessanssin aikana alettiin myös toimittaa sanakirjoja kääntäjien apuvälineiksi, ja kasvavan lähetystyön seurauksena niitä tehtiin yhä enemmän myös ei-eurooppalaisia kieliä varten. Suomen kieli esiintyi ensimmäistä kertaa Ericus Schroderusen vuonna 1637 ilmestyneessä sanakirjassa Lexicon Latino-Scondicum.[11]

Käännösprosessi

Kääntäminen on monimutkainen prosessi, jossa on otettava huomioon monenlaisia asioita ja tehtävä valintoja. Ristiriitatilanteissa on päädyttävä usein kompromisseihin. Maallikot pitävät usein kääntämistä yksinkertaisena toimintana, johon pystyy kuka tahansa vierasta kieltä jonkin verran osaava. Toisin kuin monesti luullaan, ei kääntämisessä kuitenkaan ole kysymys vain yksinkertaisesta kielenvaihdosta, johon sanakirja ja kielioppi tarjoavat avaimen. Tekstiä tulee analysoida, jotta tiedetään, mitä käännökseen on tärkeää välittää. Kielten sanat ja lauseet ovat usein monitulkintaisia, ja niillä voi olla tilanteesta riippuen lukuisia eri vastineita toisissa kielissä. On tärkeää yrittää ymmärtää, mitä tekstin kirjoittaja on ajatellut, koska muussa tapauksessa käännökseen saattaa tulla jotain aivan muuta kuin mitä kirjoittaja oli tarkoittanut. Tämä saattaa vaatia joskus runsastakin selvittelytyötä. Lisäksi ongelmia tuottavat kulttuurierot: esimerkiksi ihmisten välisessä kanssakäymisessä käytettävä kieli voi poiketa eri kulttuureissa toisistaan huomattavasti, jolloin kääntäjän on päätettävä, tuoko hän käännöksessä esille vieraan kulttuurin erityispiirteet vai muuttaako hän tekstin kohdekielen kulttuurin oloja vastaavaksi.[12]

Käännöslaatu

Käännetty teksti annetaan joissakin tapauksissa vielä oikaisulukijalle. Oikaisulukija tarkistaa tekstin oikeinkirjoitusta ja kielioppia eli varmistaa käännöslaadun. Oikaisulukija myös muotoilee tekstiä lukijalle ymmärrettäväksi. Usein kääntäjät kuitenkin tarkistavat tekstinsä itse käsin tai koneellisella korjauslukuohjelmalla. Varsinaista käännöskritiikkiä ei Suomessa juuri tunneta — kirjallisuuskriitikot arvostelevat käännettyjä teoksia ikään kuin ne olisi kirjoitettu kohdekielellä.

Kääntäminen Suomessa

Suomessa käännetään muun muassa virallisia tekstejä, kirjoja, ulkomaalaisia elokuvia, tv-sarjoja, tuotteiden käyttöohjeita ja jopa videopelejä. Näistä lapsille suunnatuissa käytetään useimmiten dubbausta eli jälkiäänitystä, jossa ääninäyttelijät luovat hahmoille äänet studiossa.

Kääntämistä on varsinkin aikaisemmin paljon käytetty opetusmenetelmänä koulujen kieltenopetuksessa. Myös ylioppilastutkinnossa vieraiden kielten kokeet olivat käännöskokeita 1970-luvun alkuun saakka, jolloin ne korvattiin nykyisen tyyppisellä kolmiosaisella kokeella.

Kääntäminen ammattina

Kääntäjän ammatti vaatii kielilahjakkuutta, uutteruutta, laajaa yleistietoa sekä kiinnostusta kaikkeen uuteen. Kääntäjään kohdistuu usein suuria odotuksia: häneltä odotetaan usean kielen erinomaista hallintaa, laajaa tietämystä eri asioista ja joissain tapauksissa myös erikoisalan tuntemusta.[13] Kääntäminen on usein itsenäistä työskentelyä tietokoneen ja joskus käännösmuistin avulla, tosin kaunokirjallisuuden kohdalla käännösmuistista ei juuri ole apua, koska kyseessä on kuitenkin luova teksti. Työnkuvaan saattaa kuulua myös muuta kirjallista viestintää: käännösreferaattien laatimista ja käännösten tarkastamista ja korjaamista.[14] Jotkut kääntäjistä tekevät myös ajoittain tulkin töitä ja jotkut tulkeista kääntäjän töitä. Toiset heistä kokevat itsensä enemmän tulkeiksi toiset ensisijaisesti kääntäjiksi.

Kääntäjät voidaan jakaa kirjallisuuden kääntäjiin, asiatekstien kääntäjiin ja av-kääntäjiin. Kirjallisuuden kääntäjät kääntävät kauno- tai tietokirjallisuutta. Heitä on muihin kääntäjiin nähden suhteellisen vähän. Kaunokirjallisuuden kääntäjät ovat melko matalasti palkattuja freelancereitä, joten he tarvitsevat usein lisäksi apurahoja.

Asiakirjojen kääntäjiä on käännöstoimistojen, Euroopan unionin, valtion tai kunnan palveluksessa sekä freelancereinä. Laillisten asiakirjojen käännösten edellytetään yleensä olevan auktorisoidun kääntäjän (aikaisemmin virallisen kääntäjän, ennen vuotta 1989 valantehneen kielenkääntäjän) laatimia. Suomessa tämän arvonimen ja sen mukaiset oikeudet saa suorittamalla laissa säädetyn tutkinnon ja tekemällä asianmukaisen sitoumuksen.[15] Suomessa valtion tai kunnan palveluksessa olevista suuri osa tekee suomen ja ruotsin välisiä käännöksiä.

Av-kääntäjän työ on muun muassa elokuvien ja tv-sarjojen tekstitystä. Av-kääntäjiä on Suomessa muun muassa Yleisradiolla ja MTV:llä. Av-kääntäjät tekevät tekstityksiä myös DVD-julkaisuihin ja muille televisiokanaville, useimmiten freelancereinä. Ammattiliitoista av-kääntäjiä edustaa Suomen Journalistiliitto. Suomessa toimii kaksi kääntäjäjärjestöä: ammattijärjestö KAJ eli Käännösalan asiantuntijat eli entinen Kääntäjien ammattijärjestö ja edunvalvontajärjestö SKTL eli Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto.[16] Av-kääntämistä käsittelevät alan ammattilaisille, televisionkatsojille sekä opiskelijoille tarkoitetut tietosivut julkaistiin 22.2.2010.[17]

Kääntäjänkoulutuksessa pyritään kielitaidon kohentamisen lisäksi antamaan opiskelijalle teoreettista tietoa kääntämisestä ja sen sovellustaitoja, kulttuurien tuntemusta, tietoa ammattikielistä sekä tietoa kääntäjän työnkuvasta ja välineistä.[18] Nykyään painotetaan myös erityisesti käännösteknologian hallintaa, sillä tietokoneesta on tullut nykykääntäjälle korvaamaton apuväline.

Kääntämisen apuvälineet

Kääntämisessä käytetään apuvälineinä, etenkin kirjallista lopputulosta tehtäessä, yksikertaisimmillaan sanakirjaa, joka voi olla kirja tai tietokoneohjelma. Kehittyneempi kääntämisen apuväline on käännösmuistijärjestelmä, joka helpottaa samankaltaisten tekstien kääntämisen käännösmuistiin tallenettujen käännösehdotusten avulla. Automaattiset käännösohjelmat ovat vielä niin alkeellisia, että niistä on käytännössä hyötyä vain, jos lähtöteksti noudattaa tiukasti ennalta määriteltyjä muotoilu- ja sanastosääntöjä (esimerkiksi säätiedotukset). Tämän lisäksi voidaan käyttää oikeinkirjoituksen tarkastamiseen ja kieliopin tarkastamiseen toimintoja, joita löytyy esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmista. Kielestä, tekstin vaikeudesta ja ohjelmien tasosta riipuu kuinka lähelle oikeaa lopputulosta apuvälineillä päästään.

Tekijänoikeus

Tekijänoikeuslain mukaan teoksen kääntäjällä on tekijänoikeus käännökseensä.[19] Suojan edellytyksenä on, että käännetty alkuperäisteos ylittää teoskynnyksen. Tekijänoikeussuojaa eivät siten saa lyhyiden uutisten, luetteloiden ja muiden vastaavien teosten käännökset. Käännöksellä on oma suoja-aika eli se voi olla suojattu, vaikka alkuperäisteoksen suoja-aika olisi umpeutunut. Tekijänoikeuslaki suojaa käännösten lisäksi muitakin jälkiperäisteoksia kuten muunnelmia ja kokoomateoksia.[20]

Katso myös

Lähteet

  • Saksa, Silja: Baabelin perilliset: Kääntäjien ja kääntämisen historiaa. Jyväskylä: Atena, 2004. ISBN 951-796-351-3.
  • Vehmas-Lehto, Inkeri: Kopiointia vai kommunikointia? Johdatus käännösteoriaan. 2. korjattu painos 1999. Helsinki: Finn Lectura, 1999. ISBN 951-792-050-4.

Viitteet

  1. Saksa 2004, s. 15-16
  2. Saksa 2004, s. 17-19
  3. Saksa 2004, s. 20-26
  4. Saksa 2004, s. 29-34
  5. Saksa 2004, s. 35-41
  6. Saksa 2004, s. 44-47
  7. Saksa 2004, s. 48-51
  8. Saksa 2004, s. 51-55
  9. Saksa 2004, s. 59-64
  10. Saksa 2004, s. 65-70
  11. Saksa 2004, s. 70-78
  12. Vehmas-Lehto, s. 16-19
  13. Vehmas-Lehto, s. 12
  14. Vehmas-Lehto, s. 11
  15. Laki auktorisoiduista kääntäjistä (1231/2007)
  16. Vehmas-Lehto, s. 14-15
  17. [1]
  18. Vehmas-Lehto, s. 20
  19. Tekijänoikeuslaki, 404/1961, 4 §.
  20. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palsta 415.


Aiheesta muualla

.

 

todas las traducciones de kääntäminen


Contenido de sensagent

  • definiciones
  • sinónimos
  • antónimos
  • enciclopedia

 

4155 visitantes en línea

computado en 0,094s