Nuolihaukka
Wikipedia
Nuolihaukka | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] | ||||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
Falco subbuteo Linnaeus, 1758 | ||||||||||||||||||
Alalajit | ||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
Katso myös | ||||||||||||||||||
Nuolihaukka Wikispeciesissä |
Nuolihaukka (Falco subbuteo) on jalohaukkoihin kuuluva pieni, nopea petolintu.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö
Tummanharmaa selkä ja siivet, valkea leuka, tumma "kypärä "päässä. Vatsapuoli valkoruskeapilkullinen. Sillä on punertavat "alushousut" jotka näkyvät linnun istuessa. Nuoret yksilöt ovat ruskeampia.
Pituus 28-31 cm, siipien kärkiväli 75-80 cm, koiraan paino 230-340g, naaraan paino 150-200g.
Vanhin suomalainen rengastettu nuolihaukka on ollut 7 vuotta 8 kuukautta 30 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen 14 vuoden 1 kuukauden ikäinen yksilö.
Levinneisyys
Nuolihaukka pesii Euraasiassa, Kamtšatkaa ja Japania myöten. Euroopassa pesii 20 000–23 000 paria, joista Suomessa noin 2800 paria. Suomessa sitä tavataan Etelä- ja Itä-Suomessa Rovaniemelle saakka; pohjoisempana sen paikan vie pienempi ampuhaukka. Nuolihaukka talvehtii trooppisessa Afrikassa. Keväällä ensimmäiset muuttajat saapuvat huhtikuun lopulla, pääosa toukokuun aikana. Syysmuutto tapahtuu elo–syyskuussa.
Elinympäristö
Nuolihaukka pesii valoisissa metsissä, usein rantojen ja saarien harvoissa männiköissä. Saalistelee järven- ja merenlahdilla, peltoaukeilla ja rannoilla.
Lisääntyminen
Nuolihaukka rakentaa pesänsä korjailemalla jonkun muun, esimerkiksi variksen, vanhaa pesää. Se tekee 2-4, yleensä 3, vaaleaa munaa. Haudonta on pääasiassa naaraan huolena, ja kestää noin kuukauden. Poikaset lähtevät pesästä noin kuukauden ikäisinä, ja itsenäistyvät runsaan kuukauden päästä. Sukukypsä 2–vuotiaana.
Ravinto
Nuolihaukka on taitava ja nopea lentäjä, ja nappaa jopa pääskysiä lennosta. Se syö myös isoja hyönteisiä kuten sudenkorentoja. Poikasia ruokitaan pääasiassa pikkulinnuilla.
Aiheesta muualla
Lähteet
- ↑ IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 17.10.2008.
Aiheesta muualla
- Murtomäki, Eero & Valkola, Ari 2006: Nuolihaukka. - Amk-Kustannus Oy. ISBN 978-952-5491-22-7
- Nuolihaukka Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
- Nuolihaukka OlliKorhonen.com -kuvagalleriassa.
.